Android-sovellukset: asennustiedostoista Play Storen aikaan

Nykyään napautat kuvaketta, odotat muutaman sekunnin ja uusi sovellus on puhelimessasi. On helppo unohtaa, että ohjelman saaminen kämmenlaitteeseen oli aikoinaan oma projektinsa. Ostit levyn, asensit synkronointiohjelman tietokoneelle, kytkit kaapelin ja toivoit, että laitteet ymmärtäisivät toisiaan. Tämä artikkeli seuraa matkaa sieltä Play Storen aikaan ja näyttää, mihin APK-tiedosto, jota jokainen Android-sovellus yhä käyttää asennuspakettinaan, tässä tarinassa sijoittuu.

Ennen älypuhelimia: levyjä, kaapeleita ja synkronointiohjelmia

Ensimmäisissä taskutietokoneissa ja varhaisissa älypuhelimissa ei ollut sovelluskauppaa. Uusi laite tuli laatikossa, jossa oli CD-levy ja sillä tietokoneohjelma laitteen kytkemiseksi tietokoneeseen. Laitteen ohjelmia myytiin tai jaettiin tiedostoina, jotka ladattiin tietokoneelle ja siirrettiin kaapelia pitkin synkronoinnin aikana. Jotkin laitteet pystyivät hakemaan pieniä ohjelmia matkapuhelinverkon kautta, mutta yhteydet olivat hitaita ja kalliita, eivätkä useimmat koskaan yrittäneet.

Tavalliset matkapuhelimet toivat oman kerroksensa. Monet niistä pystyivät ajamaan pieniä Java-sovelluksia, joita jaettiin pieninä tiedostoina operaattorien portaaleista, kehittäjien omilta sivuilta ja kopioimalla puhelimesta toiseen lyhyen kantaman yhteyksillä. Pelit ja yksinkertaiset työkalut levisivät näin vuosia. Keskitettyä hakupaikkaa ei ollut, ei automaattisia päivityksiä eikä takeita siitä, että tiedosto toimisi juuri sinun mallissasi.

Android saapuu sisäänrakennetun kaupan kanssa

Android julkistettiin avoimena alustana, ja ensimmäinen Android-puhelin tuli yleisön saataville vuonna 2008. Alusta alkaen sen mukana tuli kauppa, Android Market, jossa kehittäjät saattoivat julkaista sovelluksia ja käyttäjät löytää ja asentaa niitä ilman tietokonetta. Se oli käännekohta. Ohjelmien asentaminen lakkasi olemasta tekninen tehtävä ja muuttui asiaksi, jonka kuka tahansa pystyi tekemään muutamalla napautuksella.

Android Market oli nykymittapuulla yksinkertainen. Sovellussivuilla oli lyhyet kuvaukset, kourallinen kuvakaappauksia ja käyttäjien arvioita. Maksutuki tuli vaiheittain, ja monissa maissa aluksi oli tarjolla vain ilmaisia sovelluksia. Silti ajatus puhelimessa itsessään elävästä luettelosta, jossa asennus tapahtuu yhdellä napautuksella ja päivityksistä ilmoitetaan, loi mallin, jota jokainen myöhempi kauppa seurasi.

APK-tiedosto: sama paketti silloin ja nyt

Kaupan alla oli yksinkertainen pakettimuoto. Jokainen Android-sovellus toimitetaan APK-tiedostona, lyhenne sanoista Android Package. Se on pakattu arkisto, joka sisältää sovelluksen käännetyn koodin, sen kuvat ja asettelut, manifestin, joka kuvaa mikä sovellus on ja mitä se tarvitsee, sekä kehittäjän digitaalisen allekirjoituksen. Kauppa lataa APK:n ja antaa sen järjestelmän asennusohjelmalle. Mikään tässä ei ole periaatteessa muuttunut: sama asennusohjelma käsittelee sekä kaupan lataukset että Lataukset-kansiosta avaamasi tiedoston.

Avoimuus oli tarkoituksellista. Android salli sovellusten asentamisen kaupan ulkopuolelta aivan alusta asti asetuksen takaa, joka oli alun perin yksi kytkin nimeltä tuntemattomat lähteet. Kehittäjät käyttivät sitä versioiden testaamiseen, yritykset sisäisten työkalujen jakeluun ja käyttäjät sovellusten hankkimiseen, jotka eivät olleet saatavilla heidän alueellaan tai laitteellaan. Se loi myös tarpeen turvatarkistuksille, joita myöhemmät versiot lisäsivät.